KUN PENTU TULEE KOTIIN
 

Tavallisesti pentu muuttaa uuteen kotiin 7-8 viikon ikäisenä. Tämä on paitsi uudelle omistajalle, myös pennulle suuri muutos. Uusi omistaja on silloin pennun tuki ja turva. Uuden omistajan käytöksestä riippuu nyt ja tulevaisuudessa se, tuleeko pennusta paikkansa täyttävä kunnon saksanpaimenkoira.

Anna pennun rauhassa tutustua uuteen kotiinsa. Älä hössötä turhia, ettei pennusta tule epävarmaa ja epäitsenäistä. Älä myöskään kutsu koko sukua töllistelemään uutta pentua, niin paljon kun sitä tahdotkin esitellä. Muista myös, että koska ensimmäinen rokotus on vasta 12 viikon iässä, tautiriski on suuri. Jos omistat toisenkin koiran, älä anna sen alistaa pentua liikaa. Omassa rauhassa ja omien mielihalujensa mukaan uutta kotiaan tutkiva pentu sopeutuu yleensä nopeasti uuteen ympäristöönsä. Opeta lapsesi kohtelemaan pentua koirana, koira ei ole leikkikalu! Opeta lapsesi hoitamaan koiraa, ja ota ne mukaan hoitotoimiin, etteivät he tule mustasukkaisiksi.

LAUMANJOHTAJUUDESTA:
Koira on laumaeläin. Lauma tarvitsee järjestäytymisen, pelisäännöt ja tiedonvälitysjärjestelmän. Koira käyttäytyy perheessä samoin kuin koira koiralaumassa tai susi susilaumassa. Kun koiralla ei siis ole ajattelukykyä, vaan vain vaistonvaraiset käyttäytymismallinsa, ihmisen on opittava tuntemaan ne voidakseen tulkita koiransa toimia oikein.

Johtajan asema arvoasteikossa alempiin nähden on siinä määrin vahva, että normaalitilanteessa johtajan pelkkä tiukka katse palauttaa "alamaiset" järjestykseen. Tämä on ihmisen käytettävissä, kun hän pitää koiraa kotieläimenään. Koira on perheessä kuin susi laumassaan, eli sen jäsen. Koira ei luonnostaan halua lauman johtajaksi, mutta ottaa johtajuuden kyllä, mikäli sinusta ei siihen ole.   MUTTA arvojärjestyksen alinta ei myöskään "tapeta" stressillä, voimakkaasti alistettu ja alistunut yksilö ei julkea edes katsoa arvojärjestyksessä ylempänä olevaa silmiin, vaan lyyhistyy kasaan, ja tälle asteelle ei tietysti pidä päästää ihmisen ja koiran välistä suhdetta. Kohtuullisten vapauksien  salliminen on luonnonmukainen ja hyvä ratkaisu.

Sinä olet lauman johtaja.
 

Saksanpaimenkoira on aikuisena suuri ja vahva. Siksi sen kasvatukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota jo pentuvaiheessa. On huomattavan paljon helpompaa tehdä koiralle rajat selväksi silloin, kun se painaa kymmenen kiloa kuin täysikasvuisena.

Kotikasvatus alkaa heti ensimmäisenä päivänä. Ennen pennun saapumista, tee itsellesi ja perheellesi selväksi mikä on sallittua ja mikä kiellettyä ja pitäkää siitä johdonmukaisesti kaikki kiinni. Koira ei ymmärrä miksi se saa löhötä sohvalla pentuna vasta puunattuna, mutta ei savisena. Et voi vaatia koiran ajattelevan kuten sinä itse!
Koiran ajatusmaailma on kovin mustavalkoinen. Sillä on hyvä olla, kun sinä päätät melkein kaikesta sen puolesta. Silloin sen ei tarvitse stressata itseään (sillä stressiä se todellakin koiralle on!) laumanjohtajuusasioilla.
Usein, liian usein, kuulee puhuttavan ongelmakoirista, vaikka todellisuudessa ongelmakoiria on todella vähän. Ongelmaomistajista sen sijaan puhutaan liian vähän. Ongelmia syntyy, kun omistaja ei osaa lukea koiraansa oikein, ts. ajattelee liian monimutkaisesti. Yleisin yhteinen piirre "ongelmakoirien" omistajilla onkin tietämättömyys, ei tyhmyys, vaan tiedon puute tosiasioista miksi heidän koiransa käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Ironista kyllä näillä omistajilla on erittäin paljon tietoa koiran käyttäytymisen myyteistä ja yleisistä väärinkäsityksistä. Eniten näitä opitaan sellaisilta "asiantuntijoilta", joilla a) ei ole koskaan ollut saksanpaimenkoiraa b) ei ole koskaan ollut koiraa c) jolla on ollut kymmeniä "ongelmakoiria".
Koiranomistaja hyvin mielellään todistelee, että hänen koiransa on älykäs ja että se pystyy ajattelemaan. Tutkimukset ovat kuitenkin vakuuttavasti osoittaneet, että  koira  e i  ajattele. Ajattelua ei pidä sekoittaa oppimiseen. Koiraa ei siis pidä humanisoida; koira on koira ja pysyy koirana (onneksi!).
 

KOIRAN ÄLYKKYYDESTÄ:
Paljon puhutaan koiran älykkyydestä, joko koira on "tyhmä kuin vasemman jalan saapas" tai älykkäin koira, mitä maa päällään kantaa (jopa samasta koirasta puhuttaessa, riippuen siitä, keneltä kysytään ). Koiran toimintaa ohjaavat pitkälti vietit. Älykkyydestä voidaan puhua silloin kun koira muistaa haju-, näkö-, kuulo- ja tuntoaistien välityksellä saamiaan kokemuksia. Kokemuksien tuoman tietoisuuden avulla koira pystyy säätelemään käyttäytymistään. Koira ei kykene käsitteelliseen ajatteluun eikä se pysty hahmottamaan tulevaisuutta. Sen äly toimii nykyhetkessä. Koiran älykkyys perustuu siis assosiaatioihin eli mielleyhtymiin. Koira oppii  keskimäärin  50 ihmisten käyttämää sanaa. Sen älykkyys muodostuu seuraavasti:
51% GENEETTISTÄ PERINTÖÄ + 49% YMPÄRISTÖN VAIKUTUSTA
Koira ei ajattele loogisesti, siinä mielessä missä ihminen logiikan ymmärtää. Puhun siis koiran logiikasta. Koiran logiikka on paljon yksinkertaisempaa kuin ihmisen. Se on kiinnostunut eloonjäämisestä ja mukavuudesta. Yksi asia mitä se lähes lakkaamatta ajattelee on ruoka, ja siksi herkkupaloja käytetään paljon koiran koulutuksessa.

TAPAKASVATUKSESTA:
Tapakasvatuksessa olen huomannut, että KAIKKEIN tärkein ohje on yksinkertaisin: Sinä, ja perheenjäsenesi ovat kaikki "pyhiä", ts. koira ei MISSÄÄN vaiheessa saa edes leikillään purra ketään perheenne jäsenistä! Koira ei myöskään käske teitä, se ei ole pitemmän päälle hauskaa. Koiraa tulee saada käsitellä ja käskeä  ilman, että koira vikuroi tai uhittelee. Jos näin tapahtuu, siltä otetaan heti luulot pois (ja taaskaan en tarkoita hakkaamista!). Kun tätä, hyvin yksinkertaista, ohjetta järjestelmällisesti toteutetaan, ei laumajärjestysongelmia voi tulla.  Kylmää, mutta totta. Koiran geeneistä on turha lähteä kyselemään, jos edes pennun käsittely ei onnistu, siihen ohjeeksi voi antaa vain peiliin katsomisen.

Esimerkkeinä kotikasvatuksesta on tietenkin sisäsiisteyden opetus, kulkeminen hihnassa, hoitotoimenpiteet (kynsien leikkuu, korvien puhdistus, kampaaminen...), ruokarauhan antaminen perheelle (ÄLÄ anna koiran kerjätä!), yksinjäämisen opettelu ja melkeinpä tärkeimpänä: luoksetulo kutsusta. Vasta myöhemmin opetellaan muut käskyt.

Joskus näkee vikuroivia koiria jopa eläinlääkärissä, jotka eivät anna leikata kynsiä tms. Kynsien leikkuu, korvien puhdistus jne. tehdään määrätietoisesti, eikä sitä lopeteta sen vuoksi (ja nimenomaan juuri sen vuoksi) että pentu "kärsii" (ts. huutaa kuin henkeä vietäisi). Hoitotoimenpiteitä tehdessä tapahtuu kaksi asiaa: 1) koiraa hoidetaan 2) laumanjohtajuus vahvistuu (siis puoleen tai toiseen).
Saksanpaimenkoirien korvat tulee puhdistaa säännöllisesti: saksanpaimenkoiran korvakäytävä on rakenteeltaan pitkä, jonka vuoksi se voi kerätä likaa paljonkin. Koiran omistajan tulee osata ja viitsiä puhdistaa koiransa korvat, tällöin vältytään monelta turhalta kutinalta ja tulehdukselta. Kasvattaja neuvoo kuinka korvat puhdistetaan oikein.
Erittäin tärkeää on seurata hampaiden vaihtumista! Pennun maitokulmahampaat on poistettava, jos uusi hammas pääsee kasvamaan yhtä pitkäksi kuin maitohammas, muutoin on vaarana uuden hampaan kasvaminen väärään paikkaan.
Saksanpaimenkoira pestään pesuaineilla harvoin. Vedellä huuhdellaan liat pois. Kampauksen yhteydessä tarkistetaan, että iho näyttää terveeltä.
Kasvattaja näyttää miten koiran kynnet kuuluu leikata.

Pennun kuljettaminen mukana (rokotusten jälkeen) on koiralle ehdottoman tärkeää. Sen täytyy saada kokea ja nähdä uusia asioita. Se tottuu sietämään toisia koiria, vieraita ihmisiä jne. Toisten koirien kanssa leikkiminen on suositeltava tapa purkaa energiaa oikein; vielä ei ole aika lähteä kilometrien mittaisille polkupyörälenkeille!

Luoksetulokäsky voi pelastaa koirasi hengen! Opeta heti alusta alkaen pentusi siihen, että luoksetulo on maailman hienoin asia tai että sitä ainakin kannattaa noudattaa. Tätä kannattaa harjoitella leikin lomassa ulkona. Luoksetulon jälkeen pennun annetaan mennä jatkamaan leikkejä, koska pentu oppii nopeasti mielleyhtymän : leikki→luoksetulo→leikin loppu...ja tästähän voidaan päätellä kuinka mukavaa luoksetulo pennusta sen jälkeen on.

Pentu täytyy opettaa melko pian uuteen kotiin tulonsa jälkeen jäämään myös yksin, joskin lyhyiksi ajoiksi kerrallaan. Kotoa lähdetään suhteelliseen eleettömästi; ei paijata/surkutella koiraa, vaan takki päälle ja moikat ja ovi kiinni. Oven takaa voidaan salaa kuunnella milloin ujellus loppuu (mikäli se ei tässä vaiheessa kuulu kortteerin päähän), ja vasta sen jälkeen mennään kotiin takaisin. "Ujellus" on lauman koolle kutsumista, ja mikäli pentu oppii, että uikutus tuo perheen juoksujalkaa kotiin, niin tästähän se uikutus vasta alkaakin. Sinun ei myöskään tarvitse "hyvitellä" pentua kun olet ollut poissa; sinä olet lauman johtaja, ja sinulla on oikeus olla poissa.
Hyvin usein kodin ja irtaimiston tuhoamisen syynä on puutteellinen laumajärjestys. Koiraa kouluttamalla kuitenkin -yllätys yllätys- tuhoamiset useimmiten loppuvat.

Hihnassa kulkeminen kuuluu rutiineihin. Älä "pilki"! Tällä tarkoitan sitä, että koira kulkee kieli vyön alla, kurkku koristen, ja omistaja kyntää maata perässä ja yrittää nykiä koiraa hiljentääkseen vauhtia. Napakka nykäisy oikeassa kohdassa, niin koira ymmärtää miten hihnassa kuuluu kulkea.
Laumanjohtajan tehtävä on määrätä suunta ja vauhti. Laumanjohtaja myös määrää ketä tervehditään ja kuinka vieraat kohdataan. Ne tervehtivät iloisesti tai uhkaavasti lajitovereitaan tai ihmisiä, juuri niin kuin sinä haluat!

Rangaistuksista: Mikäli pentu tekee jotain kiellettyä, sen tulee saada kielto/nuhde siitä HETI. Ei auta lähteä sanomalehdellä mätkimään, jos tuntien päästä näkee anopilta saadun kukkaruukun maassa rikkinäisenä, eikä ole saanut pentua "kiinni" itse teosta. Pentu ei kerta kaikkiaan ymmärrä miksi sitä mäiskitään. Oma lukunsa on sitten taas kokonaan koko mäiskimisen mielekkyys...

Tottelevainen koira on iloinen koira ja myös toisin päin! Sinä olet saksanpaimenkoiran PR-ihminen, toimi koirasi kanssa kuten toivot muidenkin toimivan omien koiriensa kanssa.

MADOTUKSISTA, ROKOTUKSISTA JA LONKKAKUVAUKSISTA:
Jotta pentu ei kasvuaikana kärsisi kasvuhäiriöistä, tulee sinun huolehtia madotuksista. Kasvattaja kertoo millä se on madotettu ja kuinka usein. Matolääkityksen ohjeita tulee noudattaa, ja mikäli ongelmia, kysy kasvattajalta. Tällä hetkellä suositus madotukseen on: 2 viikkoa ennen rokotusta ja 2 viikkoa rokotuksen jälkeen. Sen jälkeen ainakin kaksi kertaa vuodessa tai aina tarpeen vaatiessa. Kun koira laihtuu, vaikka se syö paljon, turkki muuttuu karheaksi ja elottomaksi yms. kannattaa aina ensin madottaa, ja katsoa olivatko madot oireiden syynä. Mikäli ei, käänny heti eläinlääkärin puoleen.
Ensimmäinen rokotus annetaan kun pentu on täyttänyt 12 viikkoa. Rokotus uusitaan noin neljän viikon kuluttua, ja edelleen kun koira täyttää vuoden, ja taas tämän jälkeen joka toinen vuosi koko koiran iän. Matkustaessasi koiran kanssa ulkomaille varmista eläinlääkäriltäsi voimassa olevat rokotusmääräykset! Rokotusten tulee olla voimassa myös näyttelyissä, muista varoajat.
Koira tulee lonkka- ja kyynärpääkuvata. Alaraja virallisiin kuvauksiin on 12 kk. Kysy neuvoa lonkkakuvauspaikoista kasvattajalta. SPL-erikoisnäyttelyssä luokassa 18-24 kk, tulee koira olla jo lonkkakuvattu, joskaan tulos ei vaikuta osallistumiseen.

RUOKINNASTA:

Sopimuksessa koiran kaupasta edellytetään, että kasvattaja pennun luovuttaessaan antaa myös rodunomaiset hoito- ja ruokintaohjeet. Seuraa siis ensisijaisesti kasvattajan ohjetta ja neuvottele mahdollisista muutoksista hänen kanssaan. Oikea ruokinta on pennun kehitykselle ensiarvoisen tärkeätä. Ruokintaohjeita, samoin kuin ruokiakin, on monenlaisia. bosch - koiranruokasarjasta löytyy jokaiselle jotain, kaikki erityistarpeet on otettu huomioon.
Tärkeintä pennun ruokinnassa ei ole määrä, vaan laatu. Koiran ravinnon tulee olla koostumukseltaan monipuolista, mutta ei liian vaihtelevaa. Koiran ruoansulatuselimistä on rakentunut siten, että koira pysyy parhaiten kunnossa, kun ruoan koostumus säilytetään mahdollisimman samanlaisena.
Ravinnon koostumuksessa on useat vanhat käsitykset osoitettu vääriksi. Koiran ruoka ei saa koostua pelkästään tai edes pääosin lihasta. Luista ei koira saa paljonkaan ravintoa, hampaiden ja leukojen kehittymiselle luut kyllä ovat välttämättömiäkin. Iso ydinluu on mieluista ja vaaratonta nakerrettavaa pennulle.
Ravinnon tarve on erilainen eri koirilla. Ruoan määrään vaikuttavat mm. ravinnon laatu, koiran temperamentti, liikunnan määrä ja ympäristön lämpötila, koiran tiineys, tulevat näyttelyt jne.
Kylkiluiden tulee tuntua tunnusteltaessa, mutta ne eivät saa tuntua pistävinä! Koira kärsii yhtälailla liikalihavuudesta kuin aliravitsemuksesta. Et rakasta koiraa syöttämällä sitä possuksi.
Ruokinnassa on kaksi vaihtoehtoa, joista helpoin on ostaa valmisruoka eläinruokakaupasta. Toinen vaihtoehto on tehdä ruoat itse, mutta silloin täytyy tietä ravintoaineista ja koiran ruokinnasta jo hyvin paljon (en suosittele!).

Jos pentu ei jonakin kertana syö, älä vaihda ruokaa "parempaan" - yksikään koira ei vapaaehtoisesti nälkään kuole. Jos ruoka ei maistu, ota kuppi pois, ts. älä jätä sitä "kierimään".
Tuoretta vettä pitää koiralla olla aina saatavilla.
Pentu ei saa olla ripulilla! Jos näin käy ja syy ei ole selvillä (ts. tilanne ei normalisoidu päivässä), ota yhteys kasvattajaan tai eläinlääkäriin.
Älä anna koiralle rehuvalmisteita, jotka on tarkoitettu muille eläimille; ne voivat olla katastrofi pennullesi.
Lihavan pennun luusto vaurioituu helposti kasvuaikana ja vauriot ovat yleensä korjaamattomat.
Oikein ruokittu pentu on kiinteä ja energinen. Sen raajat ovat kulkusuunnasta katsoen suorat, ranteet eivät ole painuneet ja karvapeite on hilseetön ja pentukarvan vaihduttua kiiltävä. Noin neljän-viiden kuukauden iässä ravinnon tarve yleensä pienenee, tässä vaiheessa koiraa tulee seurata tarkasti; yliruokinta tänä aikana on valitettavan yleistä! Ylipaino vääntää jalat ja rasittaa turhaan pentua. Mikäli yliruokinta jatkuu pitempään, siitä aiheutuneita vikoja on myöhemmin lähes mahdoton  korjata.

VAARALLISTA SYÖTÄVÄÄ PENNULLE, ESIMERKKEJÄ:
- sian-, linnun- ja lampaanluut (luunsirut liian teräviä)
- runsaat määrät rustoa (sulaa huonosti ja voi tukkia suoliston)
- vieraat "esineet", lelut tms. joista pentu voi saada irti sulamattomia tai teräviä kappaleita
- suklaa (30 kg painava koira saa vakavan myrkytystilan/kuoleman jo kilosta maitosuklaata/100 g:sta tummaa suklaata); koiran aineenvaihdunta ei pysty käsittelemään suklaan sisältämää teobromiinia.
- xylitol, sokeri, suola (ripulia, ummetusta...)
- sipuli (aiheuttaa anemiaa ja ilmavaivoja)
- raaka kananmuna (valkuainen raakana; estää B-vitamiinin ja muiden tärkeiden aineiden   imeytymisen)
- maito (yli puolet koirista ovat laktoosi-intolerantteja; ripulia, oksentelua, kaasuja...)
- raa'at kasvikset (eivät sula elimistössä)
- raaka kala (matovaara), liikaa syötettynä kypsäkin kala altistaa liialle fosforille
- sisäelimet liian usein annettuna

LOPUKSI:
KOIRA EI OLE LAPSI, JOLLE VOI PERUSTELLA ASIOITA. SE EI KOSKAAN VOI OLLA TÄYSIVALTAINEN PERHEENJÄSEN. PENTU ON LAUMANSA - TEIDÄN PERHEEN-ARVOJÄRJESTYKSESSÄ VIIMEINEN. SE TARVITSEE HYVÄKSYMISTÄ, HELLYYTTÄ JA HUOLENPITOA. PENTU VOI HYVIN JA TUNTEE OLONSA TURVALLISEKSI VAIN JOS SILLÄ ON SELVÄT SÄÄNNÖT JA MUU LAUMA VAATII SILTÄ JOHDONMUKAISESTI NIIDEN NOUDATTAMISTA. SILLOIN SEN EI TARVITSE KOKEILLA, ETSIÄ RAJOJA ("PITOVAIKEUSKOIRAT"), JA SIITÄ KASVAA KUNNON SAKSANPAIMENKOIRA.